27.4.2013

Oummmm....

Miten mä en ikinä muista, että pyöräily, varsinkaan kevään ensimmäinen sellainen, ei ole niin idyllistä kuin etukäteen kuvittelen? Lähteminen on aina yhtä säätämistä vaatteiden ja varusteiden kanssa, ja lähtöhetkellä yleensä huomataan, että jonkun pyörän säädöt on ihan killissä, ja sitten niitä yritetään fiksata lasten riekkuessa jaloissa. :P

Päästiin kuitenkin matkaan ja poljettiin heppoja katsomaan. Tein ehkä shoppailun maailmanennätyksen, kun jouduin kesken pyöräretken ostamaan pitkät kalsarit housujen alle. Pikkaisen kylmä +10 astetta, aurinkoista(???) ja leuto(?) tuuli.


"Hyppivät" hepat.
Huomatkaa roadkill-raadon näköinen pehmolelu pyörän korissa.
Sitä ei jostain syystä kelpuutettukaan pyörän peräkärryyn kaveriksi. :)

Lapset tuntui kuitenkin tykkäävän. Nähtiin "murisevia" (=hörähteleviä) ja hyppiviä heppoja. Kotimatkalla kuopukselle iski klassinen "haluu vävee, ite vävee" ja peräkärrystä vapauduttuaan kieltäytyi sitten tietty kävelemästä. Loppumatkan poljin sitten kirkuva lapsi peräkärryssä. Mutta eiköhän me mennä uudestaankin, pitää vaan yrittää muistaa asennoitua oikein... Ja muistaa, että esikoisen satulaa pitää nostaa vielä ennen seuraavaa retkeä. :D

18.4.2013

Tärkeintä on lähteminen!

Niin, siinä se tuli otsikossa. Jos jotain olen näinä viikkoina oppinut (muistanut??) treenaamisesta, niin sen, että ei kannata alkaa jahkailemaan. Jos on lenkkipäivä, niin sitten lenkkarit jalkaan ja menoksi. Jos on huonompi päivä, niin sitten voi vetää lenkin kevyemmin (sanoo nainen, joka kävelee puolet lenkeistä, koska PK-syke :D). 

Lenkkimaisemia
Uudet lenkkarit in action.
Täytyy myöntää, että vaimennus parani.
Ehkä siinä on perää, että lenkkarit kannattaisi uusia
kahden vuoden välein.
Edelliset oli n. 5-7 vuotta vanhat....

Märkää asfalttia. Nih!

Miten sitä sitten saa itsensä lähtemään ulos ovesta, kun ulkona sataa kissoja ja koiria ja sohva on ah niin pehmeä? Kaiva vaikka väkisin lenkkeilyyn/ulkoiluun positiivinen näkökulma, oli se sitten mikä tahansa! Tässä joitain ideoita:

    • Raitis ilma -> parempi unenlaatu (toimii!)
    • Rusketus (sitten kun se aurinko taas alkaa paistaa...)
    • Pidempi matka (minuutteina) hölkkää kuin edellisellä kerralla. Oma track recordi huitelee tällä hetkellä siellä kymmenessä minuutissa, sitten nousee sykkeet yli PK-tason, mutta kuitenkin! On se enemmän kuin alun noin kaksi minuuttia.
    • Pääsee hetkeksi eroon kiljuvista kakaroista Saa pienen hengähdystauon kotiympyröistä
    • Pysyy kartalla siitä, mitä lähiympäristöön on rakenteilla
    • Voi taputtaa itseään selkään kotiin palattuaan
    • Tulee käyttöä niille 5 vuotta sitten koiranulkoilutusta varten ostetuille goretex-housuille, joita on käytetty kaksi kertaa
    • Voi ostaa uusia ihquja urheiluvaatteita
    • Flunssat menee mahdollisesti nopeammin ohi (vaikuttaa siltä, saattaa olla sattumaakin?)
    • U name it :)

Tämän runollisempaa maisemaa
ei tällä kelillä nyt irronnut :)
Joudun muistuttamaan itseäni aika usein siitä, että säännöllinen lenkkeily jo sinänsä on saavutus, ihan sama, kuinka paljon eroa on nykyisen kunnon ja sen kahdeksantoista vuoden takaisen huippukunnon välillä. Tai kuinka nopeasti jotkut muut mutsit pinkovat! ;)

Niken logo on vaan niin totta: "Just do it!".

14.4.2013

146 kiveä ja 53,1 kilometriä

Esikoinen ei antanut pestä talvitakkiaan varastoon, koska sen taskussa on 146 kiveä! Olivat kuulemma laskeneet kavereiden kanssa.

146 kiveä taskussa kuvaa hyvin myös omaa viimeaikaista fiilistä. Juoksu ei ole sujunut, flunssa katkaisi harjoitusputken ikävästi. Tänään mulla oli lenkillä "jäniksenä" joku sellainen puolipultsari, joka käveli edellä, ja saavutin jänistäni tooosi hitaasti juoksun ja kävelyn sekoituksellani (koska sykkeet). Toisaalta RunKeeper on laskenut, että olen tänä vuonna juossut (tai kävellyt tai juossutkävellyt) 53,1km! Saavutus, johon en ihan olisi uskonut vielä pari kuukautta sitten. Säännöllisen lenkkeilyn mahduttaminen ruuhkavuosiarkeen tuntuu jo pieneltä voitolta sinänsä! Oli se ehkä kuitenkin vähän helpompaa lenkkeillä "kiireisenä" :D lukiolaisena, kun ruoka- ja pyykkihuolto oli muilla kuin omilla harteilla.

Töissä on kökköä. Meitä siirrellään viikon varoitusajalla tiimistä toiseen, mielipiteitä kyselemättä. Tai kai sitä voisi jotenkin protestoida, mutta ei haluaisi ruveta hankalaksi. Koomisinta asiassa on se, että hakeuduin nykyiseen työhön, koska kyllästyin konsultin hommiin työn epävarmuuden takia. Ettei tiedä, missä ensi kuussa istuu. Noh, nyt tiedän, siis osoitteen tarkkuudella, mutta siihen se sitten jääkin.

Olen tähän ikään ja työuraan nähnyt niin monta erilaista työpaikkaa omalla alalla, että on alkanut iskeä joku totaalinen uskon menetys. Tai lähinnä siihen, että jossain päin Suomea (pääkaupunkiseutua) olisi työpaikka, jossa oman alan hommat tehtäisiin noin niinkuin ees suurinpiirtein järkevästi. Pitäisi osata ottaa jutut varmaan kevyemmin ja huumorilla (Dilbertiä on kyllä tullut luettua paljon!) mutta vaikeaa tuntuu olevan. Kokeilin myös jossain vaiheessa roolia, jossa saa itse vaikuttaa prosesseihin (vääntää rautalankaa samoista asioista uudelleen ja uudelleen), tai siis ainakin yrittää vaikuttaa, mutta ei mulla riitä kärsivällisyys. Alkoi tuntua, että kotona neuvottelee uhmaikäisen taaperon kanssa, ja töissä neuvottelee kärsivällisesti rautalankamentaliteetillä päivästä toiseen joka suuntaan. Vähemmästäkin kärsimättömän ihmisen pää poksahtaa! :)


4.4.2013

Koirajuoksuvyötä testaamassa

Juoksyvyö saapui eilen ja päästiin tänään testaamaan sitä melkein in action. Melkein, koska taas pieni flunssanpoikanen (selittänee oudon sykkeiden nousun taannoin lenkillä). Pakko oli päästä vähän ulos, kun päivä meni kotona neljän seinän sisällä pientä flunssapotilasta hoitaen. 

"Herkkuja?"
"Ai ei vai. No istun sit, niin kaikki huomaa, ettei me oikeesti juosta!"

Vyö ja siihen kiinnittyvä talutin oli molemmat joustavia. Olin jotenkin luullut, että vaan se talutin olisi ollut joustava, ja vyö ihan norminauhaa. Mua vähän häiritsi se joka suuntaan joustavuus, toisaalta jos koira olisi iso(mpi), pelkällä hihnan joustolla nykäisyt voisi tuntua yllättävän paljon. Nyt ehti jouston ansiosta vähän varautua. 

Hihna oli sopivan mittainen, en kompastunut! Kokonaan kädetön (heh) lenkkeily ei tuonkaan vempeleen kanssa onnistunut, jouduin muita koiria ohittaessa ottamaan taluttimen lenkistä kiinni ja kiskomaan koiraa lähemmäs itseäni. (Tiedän, täysin väärin, mutta tuo maaninen moikkailija muuten raivostuttaa muut koirat liialla innokkuudellaan. Keskittyminen hypnotisoijan lailla + makupala saa tuon useimmiten pysymään paikallaan ohituksissa, mutta tässä tapauksessa tarkoitus oli edetä... ;)

Vesipullo mahtui juuri ja juuri vyön vesipullokoteloon, vyön kännykkätaskuun tungin makupalat. Pullo kuitenkin heilui ärsyttävästi kävellessä, koska pussi on vahvikkeeton. Kokeilen ehkä seuraavalla kerralla pelkällä taluttimella oman, vahvikkeellisen juomapullovyön kanssa.

Lopputulema juoksuvyöstä oli, että ihan kiva ja pätevä kapistus, mutta epäilen, että kaksi (!!!) vastaantulijaa naureskeli meille, tuo lookkihan on siis ehdottomasti tosi katu-uskottava... not! ;D Minkään labbiksen kokoisen otuksen kanssa en ehkä lähtisi vyötä käyttämään, enkä kovasti vetävän koiran kanssa liukkailla keleillä ilman piikillisiä kenkiä. Kävellessäni pohdin, että ison ja paljon vetävän koiran kanssa ehkä parhaiten toimiva malli voisi olla joku sellainen laskuvarjohyppyvaljaiden tyyppinen viritelmä, johon tulisi joustava hihna. Ja mielellään sillä vahvikkeellisella juomapullotelineellä. Selkeä tuotekehittelyn paikka, toi vyö kun ei selkeesti vielä näytä tarpeeksi urpolta, valjaat ne olla pitää! ;)

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails