20.8.2013

Go go go!

Pidin Satua vähän hassuna joskus (sillai hyvällä tavalla :) kun se postaili maisemakuvia iltalenkiltään meille muille Mutsien kympin osallistujille. No en pidä enää, tai sitten olen saanut sen saman hassuudenpureman. Vitsi mikä ilta ja mikä lenkki! 



Kyllä mä edelleen kävelen välillä, jos innostun liikaa ja syke pompsahtaa sinne 150 alueelle. Enkä ole yhtään tieteellinen harjoittelussani. Juoksen 3-6km lenkkejä keskimäärin joka toinen päivä, joskus harvemmin, koska flunssat, lasten äitikohtaukset jne. Mutta se fiilis ja vapaus! Ihan sama paraneeko tulokset vai ei, pääasia että mä juoksen, liikun.

Entinen sohvaperuna kiittää isosti Katjaa ja Satua kymmenen kilometrin haasteesta! Kiitos, ootte ihania!!! Niinkuin myös kaikki muut kymppiläiset. <3

17.8.2013

Reipas Reima®

Reima kutsui bloggaavat mutsit tutustumaan ensi kevään mallistoonsa. (Tajusin tosin vasta paikan päällä, että kyseessä on kevätmallisto, luulin jotenkin meneväni katsomaan syksykamppeita...) 

Ennen vierailua mulla oli Reimasta vähän sellainen "toimiva, mutta tylsä"-fiilis. Yllätyin, miten raikas ja  ihana se kevätmallisto oli. Valitettavasti siitä en voi vielä näyttää kuvia, sitten vasta vähän lähempänä sesonkia. 

Aluksi maisteltiin salaattia ja vähän jälkkäriä kahvin kanssa (tai siis vähän kahvia jälkkärin kanssa ;).
Om nom nom!
Jälkkäri :)

Ruokailun jälkeen kuultiin materiaaleista ja Reimasta ja siitä, miten lapset liikkuvat nykyään liian vähän, koska iPadit, pelikonsolit yms. Osui ja upposi. :/ Kuopus tykkää luonnostaan enemmän riekkua ulkona, esikoinen voisi viettää vaikka koko päivän nenä iPadissa kiinni. Pitää yrittää aktivoitua nyt ihan tosissaan. Liian usein varsinkin arki-illat menee sohvalla. Reiman viestintäpäällikkö osasi tosi hyvin kuvailla ulkona olemisen lasten silmin, miten jännää se on, miten autiotalot ja purojen yli menevät lankut ja kaikki missä voi haastaa itseään on tosi kehittäviä. Niinkuin varmasti onkin.

Vielä mun lapsuudessa me ei saatu leikkiä sisällä, jos ulkona oli kaunis ilma. Me tosin leikittiin jo aika pienestä lapsiporukalla keskenään ulkona, niinkuin 80-luvulla oli tapana. Nykyään haastetta asettaa se, että kuopusta ei voi päästää vielä yksinään ulos hillumaan, eikä esikoisellakaan asu enää tässä lähellä kavereita. Sisarusten kesken leikki sujuu vielä vähän niin ja näin, kun ikäero on sen verran suuri ja temperamentit ihan erilaiset. Mutta eiköhän tässä jotain keksitä!

Päästiin me sitten katsastamaan se syysmallistokin ja sekin yllätti selkeydellään. En tiedä miksi mulle on aiemmin tullut Reimasta mieleen lähinnä graafiset kuviot. Nyt näytti, että suurin osa vaatteista oli yksivärisiä, tykkäsin kovasti. Plussaa myös siitä, että ihan kaikissa ulkovaatteissa on hyvin heijastimia. 

Talvea. Ihana tuo duffeinapilinen toppatakki
ja sydämenmuotoinen heijastinvetskari,
ja kasariretro ruutukuosi ja keltainen parka.

Superpolvet vahvikkeella

Mulle jäi Reimasta oikein positiivinen fiilis, jäin jopa kaipailemaan joitain vaatteita aikuisten koossa! Joku aikuisten juoksumallisto olisi ihan unelma. <3

11.8.2013

Jänis ja valmentaja

Eilisellä lenkillä tuli pingottua lujaa. Oli pakko, kun jänis veti ja valkku kannusti: 

- "Kovaa, äiti, kovaa!"
- "Joo, ootas kohta. Äiti lepää ensin vähän."
- "Mennää kovaa, äiti juoksee!!!"

Tuli sitten intervallilenkki hyvin lyhyillä palautuksilla. :D 
Valkku innostui myös välillä harppomaan vieressä, kunnes sitten taas hyytyi ja äitin piti juosta kovaa.


2.8.2013

A Beautiful Body

Haluaisin A beautiful body-haasteeseen liittyen kertoa teille tarinan. 

***
Olipa kerran 13-vuotias tyttö. Tyttö halusi tulla laihaksi ja lihaksikkaaksi. Hän halusi olla kaunis. Ensin hän jätti voin pois leivän päältä. Sitten hän alkoi luokitella ruokia hyviin ja huonoihin. Joka päivä hän piirsi syömänsä ruoat muistikirjaan. Hän juoksi ja teki vatsalihaksia. 

Hän tottui nälän huminaan korvissa. Huimaukseen. Nälän tunteeseen ennen nukahtamista. 

Lopulta tyttö oli laiha. Niin laiha, että sitä päiviteltiin. 

Tyttö ei ollut yhtään onnellisempi. Hän katsoi itseään peilistä, muttei ollut tyytyväinen. Hän katsoi muita ihmisiä. Pitkiä, lyhyitä, leveitä, vinoja, suoria, kaikenlaisia. Niillä muilla oli kaikilla joku oma juttu. Ne olivat kaikki omalla tavallaan viehättäviä. Juuri omia itsejänsä. Tyttö ei ollut enää kukaan. Hän oli hukannut itsensä nälkään. Hän toivoi, ettei olisi koskaan alkanut laihduttamaan, että olisi vielä hän. Juuri omanlaisensa. 
***

 

Ei liene vaikea arvata, että kyse on omasta nuoruudestani. Vuosia syömishäiriöiden kanssa kamppailleena toivoisin kahden tyttölapsen äitinä, että kaikki tytöt (ja pojatkin) tietäisivät ainakin seuraavat asiat:
  • Mainosten, naistenlehtien, muotijuttujen jne. kuvat ovat rankasti käsiteltyjä. Kuvankäsittelyllä pystytään muuttamaan ihmistä kapeammaksi ja sileämmäksi, kenelläkään ei ole luonnostaan muovisen sileää barbieihoa.
  • Mallien, näyttelijöiden työhön kuuluu näyttää hyvältä. Heillä on omat kuntovalmentajat, kokit jne. jotka auttavat pysymään ammatin vaatimissa raameissa. 
  • Jokaisessa kehossa on paljon kaunista. Kun itsestään alkaa etsiä kauniita puolia, niitä alkaa löytää.
  • Muiden kommentit ulkonäöstä eivät ole totuuksia.
  • Laihuus ei tarkoita samaa kuin onnellisuus.


Kohdelkaa itseänne lempeästi, rakastaen.



LinkWithin

Related Posts with Thumbnails